maanantai, 24. toukokuu 2010

Hengen todellisuus (helluntai)

 
HENGEN TODELLISUUS 
 
Suuret henkiset juhlat toistuvat joka vuosi eetterisessä maailmassa. Niin kuin fyysisessä maailmassa on paikkoja, taloja, huoneita, niin eetteri- eli elämänmaailmassa sama juhla on aina samassa kohdassa ajanvirtaa. Se on ajan ominaisuus.
 
On suuri vahinko, että me kuvittelemme normaalisti ajan virtaavan fyysisen lakien mukaisesti eli suoraa kuin junanrata. Kun me asetamme sen odotuksen lähtöklohdaksi, niin kaikki muutokset tuntuvat rasittevilta poikkeamilta. Todellisuudessa aika kulkee sykleissä ja aalloissa ja jokainen päivä ja jokainen viikko on aina erilainen.
 
Helluntain henkisen tulen ja rakkauden virta on jo alkanut. Nyt on mahdollista kutsua itselleen ja sydämeensä rakkautta ja antaa sen oikein asua itsessä. Ja on todella mahdollista tuntea se hengen lämmittävä aalto, joka laskeutuu kruunuchakran kautta. Tämä on siis juuri se kohta ajan virrassa, jossa tuo tapahtuu - luonnostaan.
 
Joulu oli elämänvoimien vahvistumisen aikaa, pääsiäinen pääsemistä sielullisemman kokemuksen valoon ja helluntai hengen kohtaamista yksilöllisesti. Tulen elementti on juuri se (rakkauden myötä) jonka kautta henkinen voima meissä voi yksilöllistyä. Siksi tuota henkeä sanotaan uskonnollisesti pyhäksi, koska se on pyhittynyt jokaista varten erikseen, jokaisen ainutlaatuisen ihmisen ainutkertaista pyhyyttä kunnioittaen ja kantaen.
 
Tämä hengen pyhittymisen ja yksilöllistymisen impulssi onkin niin suuri asia, että voi hyvin ymmärtää miksi se voi kypsyä vain kerran vuodessa.
 
Meditaatiokuvana helluntai eli kokonainen, eheä tai parantava päivä voi olla sydämen avautuva kukka, joka suuntautuu hengen aurinkoon. Ja aurinko lähettää tähän kukkaan säteensä, pyhittää sen juuri tuolle kukalle.
 
Mitä pyhittäminen tarkoittaa? Se tarkoittaa, että enkelit eivät ole enää koko ajan suoraa mukana kaikessa mitä jo on luotu. Yhä enemmän ja enemmän he jättäytyvät taustalle ja antavat meidän ihmisten opetella itse hoitamaan asioita. Pyhittäminen on sitä, että me kutsumme henkisen maailman jälleen mukaan siihen mitä teemme. Se on vähän sama asia kuin pyytää kirjan kirjoittajalta omistuskirjoitusta.
 
Erityisesti Maria-Sofia-rakkaus on se, jota voit kutsua helluntaijuhlan mielessä kutsua nyt itsellesi. Maria-Sofia meissä luo sen pohjan, jonka kautta me varsinaisesti voimma ottaa vastaan sen hengen, jonka todellinen Minä (Kristus-minä) lähettää.
 
Mietin vielä mitä voisi tehdä, jos syvempi osallistuminen helluntaihin tuntuu vieraalta. - Ja ymmärrän sen oikein hyvin.
 
Ihan varmuuden vuoksi voi sanoa sisäisesti:
 
"Minä liityn helluntain uudistavan hengen virtaan."
 
Uudistavan tilalla voi käyttää myös parantavaa, eheyttävää tai pyhää. Hengen tilalla voi käyttä myös tulta tai hengen tulta.
 
 
Rakkaudella
Matti

keskiviikko, 19. toukokuu 2010

Enkelit



Nykyisin me ihmiset elämme päämme tietoisuudessa. Me ajattelemme, mutta ajattelu tuntuu usein tyhjältä. Sama ajatus tai kysymys voi kiertää tietoisuudessamme useita kertoja, minuutteja, tunteja tai koko päivän, saamatta vastausta, kohtaamatta täyttymystä.
 
Enkeli valaisee meidän ajatteluamme. Silloin kun ajattelun valoon liittyy lämpö, rakkaus ja hyväksyminen itseä ja muita kohtaan, aktiivinen tyytyväisyys, me luomme syvemmän yhteyden enkeliimme.
 
Harjoittele näkemään lämpimästi se maailma jossa elät, harjoittele säteilemään lämpimästi omaa valoasi maailmaan. Ja maailma alkaa tulla sinulle sydämellisemmäksi.
 
Älä pelästy, jos ensimmäisen harjoituksen jälkeen huomaat itsessäsi ihmeellistä raskautta. Se johtuu siitä, että olet tullut takaisin maailmaan ajattelun erillisyydestä. Se merkitsee, että tyhjyys ja merkityksettömyys alkaa poistua, ja sinulla on oikeaa tekemistä. Sinä muunnat ja kehität maailmaa oman valosi, rakkautesi, lämpösi ja tekemisesi avulla. Tekemisesi tulee maailmassa vaikuttavaksi.
 
Suuri askel on, kun tietoisuus alkaa syventyä pään enkelialueelta sydämen arkkienkelialueelle. Arkkenkelitkin työskentelevät valon tietoisuuden kanssa, mutta se on vain toinen puoli. Sydämen vielä syvempi lämpö ja rakkaus ovat se voima, joka ankkuroi valon, ja joiden yhteistyöstä alkaa syntyä uusi tahto.
 
Ajattelu ja enkelit tukevat meitä vuorokauden valon ja lämmön kierrossa. He seuraavat meitä seuraavaan suureen askeleeseen, vuoden kierron ihmisen kannalta suunnattomaan voimaan, jossa arkkienkelit työskentelevät.
 
Vanhalla mysteerikielellä (jonka teologia on nykyaikana turmellut) enkeleiden maailma on Pyhä henki (millä on tosin muitakin merkityksiä) tai hengen maailma, ja arkkienkeleiden maailma on Pojan (eli Kristuksen) maailma. Kun Kristus sanoo, että te voitte päästä Isän luo vain minun kauttani, se tarkoittaa, että löydettyämme ajattelun henkistymisen enkelin kanssa ja yhteydessä aamun ja illan voimiin vuorokaudessa me astumme seuraavaan maailmaan, syvemmälle itseemme, sydämen maailmaan joka on energeettisesti vuodenkierron keskuksessa. Tällä alueella työskentelevät arkkienkelit. Tässä maailmassa me kohtaamme oman voimakkaamman minämme mallin tai matriisin, jota Kristus arkkienkeleiden avulla kantaa meille. Tämän minän kautta me voimme jatkaa mysteeri-Isän luo, joka on tahto.
 
Kiitos että luit näin kauas. Minulta tässä kirjoittamani löytymiseen meni melkein viisikymmentä vuotta, ja sinulta aivan varmasti kuluu vähemmän aikaa :)
 
Harjoitus: Voidaksesi kokea itsesi tyytyväiseksi ja onnelliseksi sinun on koettava itsesi yhteydessä maailmanvoimien jatkuvaan muutokseen - ja samanaikaisesti oltava läsnä hetkessä, kuten niin usein opetetaan. Kuvittele kevät, kesä, syksy ja talvi mahtaviksi henkisen voiman aalloiksi, jotka seuraavat toisiaan ja todellisuudessa vuorottelevat keskenään. Se joka yhtenä aika on ylinnä, lähinnä kosmosta, on vastakkaisena aikana alinna, lähinnä maata. Kun kutsut itseesi tämän vuoden kierron ensin kuvittelemalla pään ympärillä, se vähitellen laskeutuu sydäntä tukevaksi voimaksi. Silloin sydämen läsnäolo alkaa vahvistua jokaisessa hetkessä.
 
Rakkaudella,
Matti

maanantai, 19. huhtikuu 2010

Sinivuokon aura ja Kristus-keho


Kevätharjoitus
 
Kevät on hyvää aikaa harjoittaa sisäisen näkemisen voimaa. Sinivuokot ovat erittäin hyvä harjoituskohde. Niiden ympärillä on kaikkein helpointa nähdä niiden sivivioletti aura, joka sopivassa valaistuksessa loistaa hyvinkin laajalle, mutta on yleensä helposti havaittavissa noin 10 cm laajuudella.
 
Kun seuraavan kerran näet sinivuokon, suuntaa katseesi hieman sen ohi ja keskity - tai hiljenny - sitä ympäröivään tilaan, ja luultavasti havaitset tavalla tai toisella sen sinivioletin auran tai voimakentän.
 
Jos se ei onnistu, yritä uuden kerran ilman mitään yrittämistä ja epäröintiä. Vain kohdistat huomiosi sinivuokon koko olemukseen avoimen ystävällisesti. Salli itsesi avautua tuolle vaikutelmalle. Sen sijaan että itse kovasti keskityt, salli sinivuokon värikehän tulla itse luoksesi, tee itsessäsi tilaa sinivuokon lähestyä sinua.
 
Aina kun teet tällaisen harjoituksen, muista olla kiitollinen ja harjoittele iloisena olemista, sillä vaikka mieli sanoisi mitä, niin alitajuntaan vaikuttaa itse valitsemasi tunne ja se vie kehitystäsi eteenpäin.
 
 
Kristuksen uusi keho
 
Olen kirjoittanut tämän joskus muistiin, mutta en mitenkään muista mistä esitelmästä tämä tieto on, mutta Rudolf Steiner kertoo, että Kristukselle tulee ihmiskunnan piirissä muodostumaan uusi kehollisuus, ei kuitenkaan näkyvä vaan näkymätön keho. Tämä kuvaus siitä, mistä se muodostuu, on mielestäni hyvin koskettava:
 
Kristuksen sieluruumis eli astraalikeho muodostuuu ihmisten ihmettelystä. Siis avoimesti ihmetellä. Me ehkä olemme tottuneet pitämään ihmettelyä jotenkiin alempiarvoisena, kai siksi kun haluamme näytellä niin viisaita ja tietäviä. Nyt voimme luoda itsellemme uuden avoimen maailman kauneuden ja viisauden ihmettelyn kyvyn. Arvostavan, vapaan ja avomein ihmettelyn voima sielullisuudessa avaa meille tien myös henkiseen todellisuuteen.
 
Kristuksen elämäruumis eli eetterikeho muodostuu ihmisten myötätunnosta, ilosta ja rakkaudesta. Tämä on helposti ymmärrettävää. Eetterikehoa on nimitetty myös rakkauskehoksi. Rakkaus on lähellä elämää, se saa elämänvoimat kukoistamaan.
 
Kristuksen fyysinen keho - se on siis aineeton tai henkinen fyysinen keho, ylösnousemuskeho - muodostuu ihmisten omastatunnosta. Jännittävää. Senhän täytyy merkitä samalla, että omantunnon löytäminen ja seuraaminen rakentaa myös meidän jokaisen oman fyysisen kehon henkistä ulottuvuutta eli atmaa.

perjantai, 9. huhtikuu 2010

Rakkaus ja viisaus


Me kaipaamme kovasti rakkautta, mutta pelkäämme antautua sille. Turvallista rakkautta on se, jonka luo itse. Silloin kun olen itse rakkaus yhä enemmän ja enemmän, minulla ei ole mitään pelättävää.
 
Rakkauden oppiminen ei kuitenkaan ole helppoa. Lapsena me olemme (toivottavasti) saaneet osaksemme ja kokeneet rakkautta, mutta vanhetessamme emme saa jäädä sitä odottamaan, vaan meidän on itse tultava siksi rakkaudeksi jota haluamme kokea.
 
Tähän rakkautena olemiseen ja rakkauden kokemiseen liittyy ainakin neljä sisäistä toimintaa. Tavallaan ne ovat itsestään selviä, mutta kun niitä ryhtyy tutkimaan, huomaa miten ällityttävän vaativia ne kaikkia ovat. Ollakseni rakkaus minun on avattava sydämeni:
 
- Ottamaan vapaasti rakkautta vastaan.
- Antamaan vapaasti rakkautta.
- Kokemaan rakkaus itsessäni.
- Kokemaan rakkaus maailmassa.
 
Jos sulkee silmänsä ja miettii aivan realistisesti, kuinka monelta ihmiseltä todella on valmis ottamaan vastaan rakkautta avoimesti ja vilpittömästi, niin saattaa hämmästyä. Ehkä yhdeltä, vai onko hänkin mielikuvitushenkilö.
 
Samalla tavoin voit käydä läpi nuo kolme muuta kohtaa. Se on oikein terveellistä ja silmiä avaavaa. Meillä on vielä pitkä matka edessämme päästäksemme rakkauteen, luodaksemme tästä rakkauden planeetan.
 
Rakkautta on siis harjoiteltava, rakkauden tunteen kestämistä (kaikkine siihen liittyvine pelkoineen), pieniä rakkauden tekoja (siis millaisia? Niin, tiedämmekö edes mitä rakkauden teko voisi olla? Edes pieni?)
 
Rakkaudella on pitkä historia sukupuolisesta ja heimorakkaudesta, kansan, ihmiskunnan, kaikkien olentojen ja koko maailmankaikkeuden rakastamiseen - ja siis rakkauden ottamiseen vastaan ja rakkautena olemiseen.
 
Joku on sanonut, että rakkaus on verbi, ja ymmärrän kyllä että hän tarkoittaa hyvää. Ettei rakkaus ole vain vain rakkaudesta puhumista, vaan on myös tehtävä jotain sen eteen tai sen osoittamiseksi.
 
Silti tuo lause tuntuu minusta ahtaalta. Kun lähden miettimään rakkautta, silloin rakkauden ajatukset ovat luonnollisesti ensimmäisiä, seuraavaksi joudun etsimään ja harjoittelemaan itsessäni rakkauden tuntemista, sekä pelkkänä tunteena ilman kohdetta, ja sitten kohteiden kera. Minusta alkaa tulla rakkaus tietoisuutana, rakkaus tunteena, ja kolmanneksi voin alkaa olla rakkaus tahtovana olentona. Se ei tarkoita että tahdon rakkautta sinne tai tänne, vaan sitä, että rakkaus elää ja toimii minun tahdossani.
 
Rakkauden ajattelu on jotain mikä kohdistuu siihen mitä jo on, menneisyyteen. Rakkauden tuntemisessa voin elää nykyhetkessä, ja rakkauden tahdossa elän kohti tulevaisuutta, kohti tulevaisuuden maailmaa ja ihmiskuntaa.
 
Huomaan että tuota "rakkauden tahtoa" täytyy vielä selventää. Se on tahtoa, joka elää rakkaudessa, joka kohtaa rakkaudella kaiken mitä se kohtaa. Se ei erottele. Se rakastaa kaikkea. Se asettaa kaiken paikalleen. Se kerää sen yhden roskan päivässä ja enemmänkin. Se ei laske montako kertaa se on antanut anteeksi. Se oivaltaa, että maailmantahto tulee sen luokse silloin kun me sallimme sen tulla, eikä se kysy "miksi". Se vain tahtoo rakkaudessa ja toimii.
 
Jouduin itse miettimään rakkauden kosketusta kun toisen käden sormissa on ongelmia. Ajaessani autolla pidän mielelläni ohjauspyörästä vain sormenpäillä. Se tuntuu vapaalta ja avaralta ja selkeältä. Mutta sormenpäät edustavat ajattelua. Ymmärsin että minun on saatava rakkaus ulottumaan tahtoon niin, että voin koskettaa ohjauspyörää kämmenen keskiosalla (tunne) tai aivan kämmenpohjalla (tahto). Miten kömpelöltä se tuntuukaan, mutta myös juurevalta. Koko olemus tuntuu toisenlaiselta kun lisää rakkauden lämmön tähän uuteen kosketukseen tai tarttumiseen.
 
Rakkaudessa on niin paljon sävyjä, mutta kokonaisuutena: Tie eteenpäin kulkee yhä syvemmän rakkauden kautta. Se mitä rakastan oman minäni kautta, se muuttuu kuoleman jälkeisessä elämässä viisaudeksi, joka tulee mukanani seuraavaan elämään. Ja toinen puoli tuosta rakkaudesta imeytyy koko tähän maailmankaikkeuteen, jossa me elämme.
 
Rakkaudella
Matti
 
PS. Me ihmiset menemme helposti äärimmäisyyksiin. Saatamme esimerkiksi innostua rakkaudesta ja sen tahtomisesta niin, että alamme vaatia sitä itseltämme - ja muilta. Mutta silloin se kääntyykin vastakohdakseen. Rakkaus on rakkautta vain niin kauan kuin se ei vaadi mitään (muista Sofian sanat Korkeassa veisussa), kun se vain on, omassa tasapainossaan, rauhassaan, lämmössään ja täydellisessä myötätunnossa niin kaikkea inhimillisitä kuin kaikkea universaalistakin kohtaan.

torstai, 8. huhtikuu 2010

Vuodenaikojen matkassa

 
 
 
Nuori Anna Cecilia Grünn matkusti ratsastaen halki Saksan, etelästä pohjoiseen. Hän on ollut selvänäköinen lapsuudestaan saakka ja hänen matkaoppaanaan on ollut luonnonhenki Ellenlang, joka tässä kertoo yleensä matkasta tai matkustamisesta.
 
Jokainen matka on kehitystie, jonka alkupuolella tarvitaan energiaa kaiken uuden oppimiseen ja loppupuolella muuntumiseen. Ellenlangin mukaan täydellisellä matkalla eli muuntumistiellä, jossa matkaaja oppii tuntemaan itsensä, on kaksitoista kehitysvaihetta niin kuin vuodessakin kuukausia. Kaikkea kehitystä voi verrata vuoden kiertoon. Jos tämän kehitysvuoden jakaa neljään vuodenaikaan, niille voi antaa Anna Cecilian matkan suhteen seuraavia merkityksiä:
 
Kevät - antaa uuden tulla vastaan ulkoapäin ja olla sille avoin.
Kesä - antaa itsensä inspiroitua, omaksua jotain uudesta.
Syksy - oppia tuntemaan tätä uutta ja ottaa sitä käyttöönsä
Talvi - vapauttaa vanha ja tulla jälleen uudeksi
 
Näin saa tilaa taas seuraavalla muuntumisella ja uudistumiselle. Jokainen olento voi seurata tätä kiertoa, ja myös kuukaudet jakaantuvat neljään osaan, viikkoihin. Niiden mukaan voi kulkea saman nelivaiheisen kehitystien pienemmin askelin. Ja jokaisella kuukaudella on omat teemansa, "mutta sitä minun ei pidä sinulle kertoa," lisää Ellenlang, "sillä ihmiset tietävät sen jo itse, ja sitä paitsi et sitä nyt ymmärtäisikään."
 
Mutta nyt tulee mielenkiintoista! Jokainen viikko on itsessään täydellinen. Mutta se ei ole sillä tavoin suljettu kuin vuosi ja sen kaksitoista kuukautta. Viikko on kuin pyörivä pyörä, jossa on seitsemän puolaa, aina toistuen, aina itsensä täydentäen. Ihmiselämän seitsenrytmi antaa hänelle mahdollisuuden maallisen elämänsä mielekkääseen päättämiseen. Myös kuolemasta seuraavaan elämään ihminen kehittyy seitsenrytmin puitteissa.
 
Lisäksi viisi, joka on ihmisen luku ja joka antaa yhdessä seitsemän kanssa kaksitoista, on myös kehityksen luku. Sen lisäksi tulee päivän ja yön kaksoisrytmi: kaikki on jaettavissa kahteen vastakkaiseen puoleen, aamu ja ilta, talvi ja kesä...
 
Ja tämän maailman suuri salaisuus on, että kolme on olemassa vain kun on kaksi. Näethän, vastakohdat, kaksinaisuus, jännittävät maailman avoimeksi, ja niiden välille syntyy kolmas, liikkuvainen välitila. Nyt siis tämän matkan käännekohdassa (keskipisteessä), jossa muodostuu alun ja lopun välinen vastakkaisuus, syntyy tämä välitila, jotain uutta. "Voisi sanoa, että sinussa syntyy nyt jotain uutta. Voit sanoa itsellesi: tähän saakka minä muutuin, mutta nyt minä muutan itseäni."
 
Voit tukea tätä hetkeä pyrkimällä tiedostamaan, mitä sellaista sinussa nyt muotoutuu, mikä ei aikaisemmin ollut läsnä. Silloin pystyt paremmin hyödyntämään matkan seuraavan vaiheen. Katso siis ympärillesi. Hengitä järkevästi ja tietoisesti, koe itsesi ympärilläsi olevassa tilassa ja huomioi ennen kaikkea sisäisiä liikkeitäsi.
 
Suuntaudu sille mitä on allasi, takanasi ja edessäsi, oikealla ja vasemmalla puolellasi. Katso sitten itseesi ja huomaat: tämä on tuttua, tätä olen ollut jo kauemmin. Mutta tuo on uutta, se tuntuu kevyeltä, elävältä, mukavalta ja saa minut iloiseksi. Eikä sinun tarvitse sen jälkeen tehdä muuta kuin tiedostaa mikä on uutta - loppu selviää sitten itsestään, mutta sitäkin intensiivisemmin.
 
Minä puhun sen luonnon äänellä, joka sinua ympäröi. Luontoon sisältyy kosmoksen viisaus. Sen lisäksi minä olen, kuten tiedät, olento joka elää veden ja ilman välillä, liikkeen syntykohdassa. Siksi minulle virtaa kahden elementin viisaus. Vesi kertoo minulle muuttumisesta, ilma kertoo minulle irti päästämisestä. Ja luonnollisesti täytyy minun käyttää hyväkseni sinun ajatuksiasi, joita sinulla nyt on käytettävissäsi. Jos sinulla olisi viisaampia ajatuksia, voisit oppia minulta vielä paljon enemmän.
 
Mutta katso, se on näin: Juuri nyt olet oppinut minulta kaiken mitä voit, seuraavaksi sinun täytyy oppia joltakin muulta, ja näiden kahden avulla voit jälleen kolmanneksi oppia ajattelemaan uusia ajatuksia. Silloin voin opettaa sinua taas uudelleen.
 
 
 
- Anna Cecilia Grünn: Ellenlang - Meine Reise mit den Naturgeistern durch Deutschland. Flensburger Hefte Verlag. Mukailtu suomennos Matti.
 
 
KUUKAUSIHARJOITUKSET
 
 
Eläytymällä luonnonhenkien tapaan nähdä aikaa me pystymme siirtämään omia sisäisiä rajapyykkejämme hiemaan toisiin kohtiin: ja näkemään uusia asioita. Joskus uusi on hyvin lähellä. Näet cumulus-pilven muuntumisen kun hieman hidastat omaa havaintotapaasi. Alat nähdä elämän aivan uutena, kun alat kokea vuosien, kuukausien tai viikkojen ajallisen rakenteen. Liitetäänkin tähän vielä kuukausien hyveet, jotka esoteerisen koulutuksen mukaan alkavatkin juuri huhtikuusta - eli pääsiäisestä.
 

HUHTIKUU:  Kunnioitus - muuttuu uhrivoimaksi

TOUKOKUU:  Tasapaino - muuttuu edistykseksi

KESÄKUU:  Kestävyys - muuttuu uskollisuudeksi

HEINÄKUU:  Epäitsekkyys - muuttuu puhdistumiseksi

ELOKUU:  Myötätunto - muuttuu vapaudeksi

SYYSKUU:  Kohteliaisuus - muuttuu sydämen tahdikkuudeksi

LOKAKUU:  Tyytyväisyys - muuttuu rauhallisuudeksi

MARRASKUU:  Kärsivällisyys - muuttuu näkemykseksi

JOULUKUU:  Puheen ja ajattelun hallinta - muuttuu totuuden tuntemiseksi

TAMMIKUU:  Rohkeus - muuttuu vapauttavaksi voimaksi

HELMIKUU:  Oikea vaikeneminen - muuttuu meditaatiovoimaksi

MAALISKUU:  Jalomielisyys - muuttuu rakkaudeksi